|
Ankka elää ajassa
Miksi minä samaistun helpommin ankkaan kuin ihmiseen?
Enkä vain minä, vaan myös tuhannet muut suomalaiset.
Kaj Stenvall loi ankkahahmon vuonna 1989, ja siitä asti
se on löytynyt muodossa tai toisessa hänen maalauksistaan.
Ensimmäisinä vuosina hahmo oli selvästi sukua
Walt Disneyn Akulle ja Roopelle, sittemmin yhtäläisyys
on muuttunut viitteellisemmäksi.
Ankka mukautuu moniin rooleihin. Se ei ole sukupuoleton eikä
iätön, mutta sen sukupuoli ja ikä muuttuvat
samoin kuin ihonväri ja ulkonäkökin. Maalauksissa
se on välillä keskeisessä roolissa, välillä
se jää sivuun. Se on läpinäkyvä karikatyyri,
jonka kohdalla ei tarvitse jäädä pohtimaan
tunnistamista. Ankka on kaikille tuttu hahmo ja länsimaisen
populaarikulttuurin ikoni. Se on universaalisti ymmärrettävä
ihmisyyden symboli.
Katsojan näkökulmasta ankkahahmon tehtävä
on aina väistyä. Se antaa tilaa ihmiselle, joka
voi sen kautta sukeltaa sisälle maalaukseen. Ankka ei
ole Stenvallin alter ego vaan avain hänen teoksiinsa.
Se tarjoaa tartuntapinnan Stenvallin maalausten monipuoliseen
maailmaan.
Vaikka hahmo on sielukas ja inhimillinen, se on jotain muuta
kuin ihminen. Se on kuva postmodernista identiteetistä,
joka imee itseensä vaikutteita ympäröivästä
maailmasta. Se on sopeutuva, joustava ja vapaa.
Stenvallin ankkahahmo kuvaa identiteettiä, joka rakentuu
epävarmuudelle ja jatkuvalle spontaanille etsinnälle.
Se tarjoaa samaistumismahdollisuuden postmodernissa epävarmuudessa,
jossa on vaikea sijoittaa itseään jatkuvasti muuttuvaan
sosiaaliseen ja kulttuuriseen ympäristöön.
Taiteen maailmassa
Kaj Stenvall maalaa öljyvärein. Hän tekee
ensin lämminsävyisen pohjamaalauksen ja peittää
sen kerros kerrokselta. Hänen teoksensa eivät kuitenkaan
ole vanhan näköisiä. Maalaamisen traditio on
hänelle tekniikkaa, ei väline arvokkuuden saavuttamiseksi.
Stenvall tuntee taidehistorian ja kunnioittaa perinteitä,
hänen maalauksensa liikkuvat sujuvasti länsimaisen
maalaustaiteen historiassa. Erityisesti 1990-luvulla niissä
oli runsaasti viittauksia sekä tyylisuuntauksiin että
yksittäisiin taiteilijoihin.
Saksalainen romantiikan ajan maisemamaalaus elää
monen teoksen taustalla, samoin Hollannin kultakauden interiöörit
ja muotokuvat. Stenvall ei peitä esikuvia vaan nautiskelee
niillä. Tärkeitä vaikuttajia ovat olleet muiden
muassa Diego Velázquez, Johannes Vermeer, Eero Järnefelt
ja Edward Hopper. Myös katsoja saa kokea löytämisen
riemua tunnistaessaan teosten monikerroksisia viittauksia.
Kuvataiteen lisäksi Stenvall vie ankkansa myös
muiden taidelajien keskelle. Teosten tunnelma voi olla peräisin
elokuvasta, sarjakuvasta tai kirjallisuudesta. Yhdistävä
tekijä löytyy hiljaisuudesta. Maalauksissa on usein
miltei meditatiivinen henki, joka kietoutuu melankoliaan tai
nostalgiaan.
Tärkeimmät kontekstit ovat kuitenkin pop-taide
ja surrealismi. Pop-taiteeseen Stenvallin maalaukset sitoo
niiden populaarikulttuurista lainattu hahmo, jota yhdistetään
erilaisten elementtien kanssa. Magrittelaiseen surrealismiin
ne voi laskea kuuluvan absurdin käsitteellisyyden ja
leikittelevyytensä kautta. Luontevinta Kaj Stenvall onkin
nähdä Turun surrealistisen koulukunnan vahvana perillisenä.
Veikko Halmetoja
|