"Vietin lapsuuteni kesät saaressa, Näsijärven maisemissa. Maito haettiin joka aamu mantereen puolelta kartanosta. Jossain vaiheessa pääsin sitten mukaan hakumatkoille.

Soutumatkaa tuli muutama sata metriä läpi kapeikon, jossa kukki ahvenruohoja ja ulpukoita. Se oli varsinainen matalikko kivineen ja vedenalaisine kareineen, joita oli hyvä seurata kun vene lipui hiljaa tyyntä järvenpintaa pitkin. Silloinhan paistoi aina aurinko, ja joskus aamu-usva pehmensi maiseman.

Valtavalta kivilaiturilta noustiin laidunmaan ohi navetalle, jonka viileässä hämärässä täytettiin alumiinikannu uudella, hohtavanvalkoisella maidolla. Taustalta kuului kettinkien helinää ja sorkkien kopinaa kivilattiaa vasten. Lehmillä täytyi olla eri paljon tekemistä maidon kanssa."

- Kaj Stenvall