|
Kaj Stenvall nousi suomalaisen taidemaailman tietoisuuteen 1980-luvun lopulla kun hän
esitteli teoksissaan hyvin tutunnäköisen hahmon erilaisissa ympäristöissä.
”Hahmon kautta on helpompaa kritisoida elämäntyyliämme sekä työskennellä
tuskallisten asioiden kanssa. Jos hahmon tilalle laitetaan ihmishahmo, niin itse ihminen tulisi
epämiellyttävän lähelle ja niin teoksen viesti olisi toissijainen.
Ankka-hahmo toimii sisäänheittäjänä joka auttaa katsojaa näkemään
syvemmälle.” Hahmo sopii tähän erinomaisesti – ankka tuo katsojalle
tarpeeksi etäisyyttä ihmisestä ja tarjoaa katsojalle mahdollisuuden tarkkailla
myös vakavampia asioita.
Tunteet, joita hänen teoksensa katsojissa herättävät, ulottuvat hilpeydestä
ahdistukseen. Stenvallia kiehtoo häilyvä raja komiikan ja tragiikan välillä
ja tämä ominainen huumori – samalla sekä koominen että traaginen –
on selvästikin tärkein tunnusmerkki hänen töilleen. ”Työni rakentuvat
ristiriitaisista elementeistä, jotka eivät näennäisesti liity toisiinsa,
vaan katsoja viedään hahmon myötä tilanteeseen, missä vanhat säännöt
eivät päde”.
Stenvallille ankalla sinänsä ei ole merkitystä, se toimii ainoastaan leikkisänä
työkaluna. Töiden rajat ovat tarkoituksella tehty häilyväksi, raja missä
synkkyys muuttuu kevyeeseen. ”Olen kytkeytynyt symbolistiseen mutkan kautta sanomiseen.
Käytän kiertoteitä enkä näe muunlaista lähestymistapaa”.
”Raskaassa työssä pitää aina olla valopilkku. Kevyeeseen työhön
sijoitan aina varjon. Niin kuin elämässäkin pitää tasapaino säilyttää.”
TRT Vizyon Magazine 22.12.2009 (pdf-tiedosto,
5,5 Mb)
Suomalais-norjalainen Kulttuuri-instituutti, Oslo 17.9.-14.11.2009
Kaj Stenvall
Facebookissa 2.11.2009
Birdhouse, Washington
16.3.-12.5.2007
Birdhouse, Tampere 6.7.-26.8.2007
Linnut, linnut, Lapinlahden
Taidemuseo, 28.6.-6.10.2007
Galleria Kaj Stenvall,
kutsuvierastilaisuus, 13.9.2007
Galleria Uusikuva, Kotka, "Kuraattorin
valinta", 8.2-2.3.2008
Suomalais-norjalainen Kulttuuri-instituutti, Oslo, 17.9.-14.11.2009
Kaj Stenvall Harrodsilla, 4.8.2009
|
